Henkinen koti

Tänä yönä nukumme mummon mökin nukkumavintillä siskonpedissä, ihan kuin pienenä. Nyt vain sillä erotuksella, että nukkujina ovat minä ja mun tytöt. Pikkuikkuna on auki. Heinäsirkkijen siritys kuuluu ja ihanan ihana kuu näkyy pellon päällä. Life is good <3

Jo nyt tuntuu, että kaikki huolet ovat heitetty pois, kroppa rennompi kuin pitkään aikaan ja närästyskin hellittää. Käyn nukkumaan hymy kasvoilla. Tätä pitää tehdä useamminkin! Olisipa monella muullakin hyvän mielen paikkoja, jolloin tönivät, energiasyöpöt sitruunatyypit varmasti alkaisivat olemaan vähemmistönä jopa Helsingissä... 

Ps. Nelivuotias uskalsi uimarenkaan kanssa pulikoimaan tänään ekan kerran kunnolla.