Ulkona

Mustaa. Kerran näin viime viikolla auringon. Joutui laittamaan käden häikäisyä suojaamaan. Olo oli kuin luolasta kämpineellä talviunien jälkeen. 

Pimeälläkin pitää ulkoilla. Tosin se on vaarallista, mutta elämä on. Jäinen asfaltti, metsäpolut taasen valaisemattomia ja läpimärkiä kun ei ole latuja. 

Yöt on öitä ja päivät on öitä. Onneksi tätä ei kukaan muista enää juhannuksena. Ainakaan ennen seuraavaa kertaa.