Kun aikaa on ja ei ole

Olen toivonut jo pitkään, että saisin olla lasten kanssa enemmän laadukkaasti kotona, äitiyslomat kun olivat lähinnä kaaosta. Siksi olen tehnyt paljon asioita (kuten firmaa ja etätöitä) että saavuttaisin ideaalin tilanteen. Noh, maailma sitten heittikin palloa vähän tykimmin ja nyt ollaan todella kotona; Mä ja lapset, sekä työ ja koulu. Mies on tekemässä kenttähommat, jotenkin tässä oli jakauduttava. Nyt on sitten kolminkertaisesti puuhaa. Jostain kaappien siivoamisesta on ihan turha haaveilla. Hätäisesti kyhätyssä hetkessä sentään selvitään vaikkakin vanhennutaan takuulla ennenaikaisesti. Ei saa valittaa mutta laadun kanssa tällä ei ole kyllä mitään tekemistä! :D

Onni on, että asutaan lähes korvessa. Metsään pääsee aina ja sitä onkin ympärillä reilusti. Sudetkin kuulemma liikkuvat liepeillä.

Meidän survivaliin kuuluu ehdottomasti luonto. Sitä ihastellessa ja kevään tuloa hämmästellessä saa mielen rauhoittumaan. Eikä ole ihan ainutkertaista, että skeittipunk soi kuulokkeista ja juoksen hikipäässä kalliorinteillä polkujuoksua, sekin saa mainiosti stressin katoamaan. Täällä ei pahemmin törmää ihmisiin, muutaman rusakon olen onnistunut säikyttämään pomppiessani puskien läpi.

Tauko tauoista

Pieni tauko. Pääteasema Bichlbach, Itävalta. Sää lumipyrystä auringonpaisteeseen, lämpöä -1 - +16. 

Tää on huippukiva kylä, vaikkakin palvelut ovat vaatimattomat. Ihmiset lämminhenkisiä, maalaiskylällä ei ole niin välttämätöntä edes lukita kaikkia ovia. Ihmisiin luotetaan. 

Niin palaan vielä tänne joku päivä! 

Kohta taas multitaskasmaan kotiin, nyt lasi proseccoa ensiksi auringonlaskua ihaillen. Alla muutama kuva tunnelmistamme. 

Sydän kurassa

Arjen kauneutta - sydämen muotoinen kuralätäkkö, jonka eskarilaiset ovat koristelleet ruusun lehdillä. 

Keinun muistutus elämästä

Pitkästä aikaa ehdin tänne kirjoittamaan. 

Aamuauringon lämmittävissä säteissä oli ihana mennä istumaan vanhaan puutarhakeinuun, ja juoda kahvia, jossa lusikka seisoo pystyssä. Vahva kahvi oikein hivelee mieltä, sen verran mukavaa pöhinää ja kiirettä on elämässä ollut. 

Keinuni kuitenkin muistutti elämän olemassa olosta, ja pudotti maan pinnalle tökätessään kunnon kokoisen tikun kankkuuni. Johan tässä ehtikin nauttia kiireettömyydestä, nyt nautin seuraavaksi puhdistusaineesta ja pinseteistä ja mietin punttisalikeikkaa, sillä tämä fru ei enää noin vain taivukaan poistamaan tikkuja takareidestä. Eiköhän tässä hetki vierähdä mukavasti "puutöissä". 

Ihanaa ja onnistunutta päivää teille kaikille! 😊

Kevättä!

(Huom! Teksti kirjoitettu juuri ennen lumipyryn saapumista. Kevätihminen muokkaa parhaillaan plan B:tä...) 

Aamulla tunsin selvästi kevään tuoksun. Linnut lauloivat ja ruohoa näkyi lumen alta. Nyt en tarvitse enää lunta. Sitä paitsi ostin kevään kunniaksi hortensiankin! 

Vanhin prinsessa pyysi päästä yksin ulos kun pienin on nukkumassa. Sovimme, että käy, kunhan pysyy takapihalla niin että voimme seurata häntä ikkunasta koko ajan. Vastauksena viisaasti "okei, mä meen siinätapauksessa vain hyppimään jäälumikasaan terassin pöydältä!". Yksinulkoilua kokeilemme jonkun toisen kerran. 

Kuvassa surullinen pulkka. 

Isoin halusi sitten katsoa telkkarista Helmi ja esikot -ohjelmaa. Tai niin minä luulin, mutta ajattelin, että jaksaakseen olla vähän aikaa hiljaa. 

Kuulen hetken päästä kiroilua ja huutoa telkkarista, tyttö katsoo Helmiä ja sikoja -elokuvaa, jota 5-v ei takuulla saa yksin katsoa. "Mutta kun sä lupasit ja koska tässä tapahtuu kaikkee!". Totta, lupasin, tosin aiemmin mainittua luulin piirretyksi, oletin sen olevan hulvaton Vuokko ja Pasi ilman että kumpikaan muisti nimeä. Katsoimme sitten yhdessä, pääsin selittämään mooooonta asiaa. 

Emme tarvitse enää talvea. Kukkien istutus suunnitteilla. 

Pahoja unia

"Äitiäitiäiti! Mä näin pahaa unta!"

"Kokeile ajatella jotain tosi kivaa ja torju ne pahat unet sillai."

"Okei"

Menee viisi minuuttia...:

"Äitiäititiäitiiii! Mä näin pahaa unta!"

"Ajattelitko sää niitä karkkeja, eikö se toiminut?"

"No kun maailmassa on niin paljon karkkeja joita mä en ole vielä maistanut, ja mä en voi tietää onko ne hyviä vai pahoja. Byäääääh!"

Aika rankkaa. Voisi rinnastaa aikuisten uniongelmiin. Yhtä pöhköjä (ja todellisia!) asioita on varmasti jokainen joskus miettinyt aamuyön hitaina tunteina. 

Parempia unia teille, olkoon naminne teille tutumpia ja lohduttavampia. :)

Lempparit jouluna

Tänä vuonna osoittautui kalaisat jutut joulupöydän kingeiksi. Kylmä- ja lämminsavulohi, graavilohi, siian mätiä smetanassa maistuivat, jopa viime vuoden hitti savukalkkuna jäi paitsioon. Kinkkuakaan ei ostettu kuin savustettuna lempparisavustamosta Tyysteristä isäntää ja vieraita varten. Lisäksi aurajuusto-punajuuret ja klassikkona itse paistetut karjalanpiirakat olivat supersuosittuja. Meidän 5-v rypytti lähes koko satsin, tosin niin minäkin sen ikäisenä mummon luona aina tein. 

Kokonaan luovuttiin jouluaaton joulutortuista, ne korvattiin konvehtilajitelmalla. Ensi jouluna dissataan lanttulaatikko ja "rosolli" eli porkkana-punajuuri-suolakurkku -sörsseli. Tämän kun vielä muistaisi! 

Herkutteluun Möttös-kuplajuomaa, tottakai! Isännän mielestä edelleen ihan hirveetä kuraa. Otti mielummin oluen. 

Mitä herkkuja sinun jouluusi kuuluu? Uusia ideoita?