Olen toivonut jo pitkään, että saisin olla lasten kanssa enemmän laadukkaasti kotona, äitiyslomat kun olivat lähinnä kaaosta. Siksi olen tehnyt paljon asioita (kuten firmaa ja etätöitä) että saavuttaisin ideaalin tilanteen. Noh, maailma sitten heittikin palloa vähän tykimmin ja nyt ollaan todella kotona; Mä ja lapset, sekä työ ja koulu. Mies on tekemässä kenttähommat, jotenkin tässä oli jakauduttava. Nyt on sitten kolminkertaisesti puuhaa. Jostain kaappien siivoamisesta on ihan turha haaveilla. Hätäisesti kyhätyssä hetkessä sentään selvitään vaikkakin vanhennutaan takuulla ennenaikaisesti. Ei saa valittaa mutta laadun kanssa tällä ei ole kyllä mitään tekemistä! :D
Onni on, että asutaan lähes korvessa. Metsään pääsee aina ja sitä onkin ympärillä reilusti. Sudetkin kuulemma liikkuvat liepeillä.
Meidän survivaliin kuuluu ehdottomasti luonto. Sitä ihastellessa ja kevään tuloa hämmästellessä saa mielen rauhoittumaan. Eikä ole ihan ainutkertaista, että skeittipunk soi kuulokkeista ja juoksen hikipäässä kalliorinteillä polkujuoksua, sekin saa mainiosti stressin katoamaan. Täällä ei pahemmin törmää ihmisiin, muutaman rusakon olen onnistunut säikyttämään pomppiessani puskien läpi.
