Mun uusi kulta

Löysin itselleni uuden kullan. Vain ja ainoastaan minun näplättäväksi. Muut kuolatkoon tässä perheessä. 

Olihan se kallis, mutta kun jo lapsillani ja jopa äidilläni on tablettitietokone, niin pitihän sitä itsekin. Muuten jäisi ihan jälkeen kehityksestä. 

Kuulemma mainio laite tämä, olisi mukavaa kuulla muidenkin käyttökokemuksia. 

Pieni breikki

Lähdimme aurinkoa moikkaamaan. Kaikki perheenjäsenet, paitsi kissa, joka lähti Mumille yökylään. 

Tilasimme etukäteen tytöille menolennolle lastenateriat (15e/kpl) ja kannatti! Muut, kuten myös vanhemmatkin saivat kuivakkaa munakasta, mutta neidit lihapulla-aterian, pilkottuja kasviksia, jugurttia, kakkua... No eihän ne tietenkään jaksaneet kaikkea, joten more for us! Erittäin hyvää, vaikka lentokoneruokaa olikin. 

Perillä sää oli ali ja yli 20astetta. Sen verran, että sai löhötä bikineissä, ja miehenikin poltti naamansa, mutta uimaan emme menneet mereen. Paitsi isompi neiti. Vahingossa. 

Kertomus jatkuu myöhemmin. Reissaajat palanneet pääkallopaikalle ja menevät näkemään unia viime viikosta. 

Aikainen kevät

Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Lumet lähes sulaneet pihalta ja jotakin nousee maasta. Veikkaan raparperia, krookusta ja narsissia. 

Kohta pääsee haravoimaan! Se on parasta meditaatiota tämän hetkisessä hektisessä elämässä. Vähän vielä aurinkoa ja kevättuulta kuivattamaan maata. 

Kissakin oli ulkona hetken ihmettelemässä aurinkoa, ihania kevään tuoksuja ja lintuja. Kuvista päätellen maukuja tarvitsee aurinkolasit. 

Tämä on ihanaa aikaa. Muistellaan näitä aurinkoisia ja lämpimiä maaliskuun hetkiä sitten juhannusaaton räntäsateilla. 

Pilkkuja siellä, pilkkuja täällä

Meillä on pilkullisen kissan lisäksi 1 pilkullinen lapsi. Isommalle tuli vesirokko toistamiseen (en tiennyt sen edes olevan mahdollista!), Pienempi on edelleenkin oireeton. Tasan ei mene namuset..

Eikä siinä vielä kaikki. Töissä superkiire, firmalla tilinpäätös ja synttäritkin olisi pidetty viikonloppuna Pienemmälle. Onneksi on äiti, jonka voi soittaa apuun, sekä ymmärtäväinen pomo. 

Kunhan tämä viikko on ohi niin minä olen ansainnut jotain piristävää itselleni, vaikka pilkullisen paidan muistoksi kaikesta tästä! 

Alla perheemme pilkkumuotia. 

Kaipuuta aurinkoon

Tämä aika vuodesta kun lumitöitä tuntuu olevan loputtomasti. Jos ei tarvitse lapioida, niin märkää räntää sataa vähintään. Tai on liian liukas. Ja pimeä. Ja kylmä.

Ja yäk, kun tämä vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...

Matkaesitteet, sekä eräiden varauspalveluiden lomakohteiden tägäämiset omalle tilille muokaavat maailmasta siedettävämmän. Itselläni on booking.com-palveluun tehty jos jonkinlaista listaa unelmien kohteista, myös realistisista. Oudointa tuntuu olevan, että voit varata ja peruuttaa yhä uudelleen hotelleja. Saa siinä pelattua aikaa, jospa vaikka parempi vielä löytyisi, mutta ainakin back-up on takataskussa jo.

Miljoonien sivuselausten ja jo alkavan närästyksen päätteeksi buukkasimme kuitenkin matkatoimiston sivuilta all-inclusive -matkan Turkin Belekiin erääseen tasokkaaseen golf-hotelliin. Tulossa siis viikko aivolomaa. Ruoka valmiina, siivous jonkun muun toimesta, kuljetuksiakaan ei itse tarvitse miettiä. Äiti ottaa päikkärit pienen kanssa, Isompi menee lastenkerhoon ja Iskä golfaamaan. Saatan ehtiä lukemaan jopa joululahjakirjaanikin!

Tähän tosin on aikaa vielä lähes ikuisuus, mutta onpahan mitä odottaa. Ja huom, tämä on minun TOINEN IKINÄ valmismatka, osaakohan sitä olla itse "en ole tällä kertaa -matkatoimisto" fiiliksillä?

Lunta ja lisää lunta

Pitkästä aikaa kirjoittamassa. Tällä Mamalla aika kuluu kotitöiden, perheen, jatkuvan rempat ja palkkatöiden lisäksi nyt myös LUMITÖIHIN. Onneksi pahin tilanne on vain 3-4 kuukautta kerran vuodessa. Punttisalisimulaattoria parhaimmillaan! 

Tässä pari puhelimella napattua kuvaa tilanteesta. 

Ulkona

Mustaa. Kerran näin viime viikolla auringon. Joutui laittamaan käden häikäisyä suojaamaan. Olo oli kuin luolasta kämpineellä talviunien jälkeen. 

Pimeälläkin pitää ulkoilla. Tosin se on vaarallista, mutta elämä on. Jäinen asfaltti, metsäpolut taasen valaisemattomia ja läpimärkiä kun ei ole latuja. 

Yöt on öitä ja päivät on öitä. Onneksi tätä ei kukaan muista enää juhannuksena. Ainakaan ennen seuraavaa kertaa.